Kauniin elämän matkakertomus – Freia Luminkan esikoisteos lumoaa ja lohduttaa
Kirjaesittelyssä Freia Luminka: Lupa olla enemmän
*Kirja saatu kustantajalta
Freia Luminka on nomadipsykologi ja intuitiivi, joka asuu Guadeloupella Karibialla ja valmentaa verkossa naisia löytämään oman voimansa. Lupa olla enemmän – matkalla omaan voimaan (Bazar 2025) on hänen esikoisteoksensa, kirja, joka on kehkeytynyt parinkymmenen vuoden saatossa Freian maailmanmatkoilla ja kohtaamisissa – ja syntyi näkyvään muotoon tänä syksynä.
"Elämästäsi tulee päivä päivältä kauniimpaa," sanoi ystävä nuorelle Freialle Irlannissa.
Tämä kirja on kertomus siitä, kuinka nuo sanat kävivät toteen, kun Freia uskoi niihin. Kun ihminen katsoo taaksepäin elettyä elämäänsä, hän voi nähdä, mikä siinä on tullut todeksi. Samalla se todistaa, mikä valtava merkitys nuoruudessa meihin iskostuneilla uskomuksilla on.
Mitä tarkoittaa kaunis elämä? Se on jokaiselle yksilöllinen, eikä ole olemassa jotakin tiettyä kauniin elämän kaavaa. Silti on joitakin laatuja, sävyjä ja yksityiskohtia, joita useimmat voisivat pitää kauniin elämän tunnusmerkkeinä.
♡ Vaikkapa maailman kiertäminen vapaana ja luovuuttaan toteuttaen, kohdaten ihmisten ystävällisyyttä yllättävissä paikoissa.
♡ Tai vaikka elämänkumppanin löytäminen viidakkopolulta tämän tarjotessa auttavan kätensä horjahtaneelle.
♡ Tai ehkäpä kokoontuminen piiriin sadan naisen kanssa kohtaamaan ihmisyytensä varjoja, saaden huomata kuinka jaettuja ja yhteisiä ne ovat.
Jos Freian kirja olisi pelkkä muistelma, saattaisi lukija jäädä jonkinlaiseen kateudenhähmäiseen hämmästykseen, kuinka joku saa kokea niin ihmeellisiä asioita. Mutta Freian kirja laajentuu muistelmasta myötätuntoiseksi oivalluskirjaksi, joka johdattelee ja rohkaisee lukijaa oman elämänsä kauneuden havaitsemiseen. Ihmeellisyys toteutuu myös paljon pienemmissä mittakaavoissa. Jos Freian omaa voimaa vahvistivat koettelemukset Kazakstanin aroilla, käy lukija läpi omat loputtomat hiekkaerämaansa jossakin muualla.
"Omaa voimaa on antautua työlle, jota tulit tänne tekemään. Olet osa suurempaa kokonaisuutta kuin mielesi voi ikinä ymmärtää. Voimasi on omaasi ja yhteistä, uniikkia ja universaalia. Olemme kaikki samaa ainesta."
(lainaus kirjasta)
Häpeä, väärinolemisen pelko, asuu meistä jokaisessa. Se estää meitä näkemästä elämämme kaikenaikaista kauneutta. Freian kirjan syvä vaikutus tulee siinä, kun hän kääntää parrasvalot omaa väärinolemisen tunnettaan kohti. Silloin lukija saa nähdä, että vaikka ulkoapäin katsoen Freian elämä on ollut erityisen kaunis, sisällään hänelläkin on ollut sama häpeä, jota me kaikki kuvittelemme kokevamme aivan yksin.
Freia on matkannut maailman lisäksi sisäisesti siihen pisteeseen, jossa häpeän hämärä väistyy.
Pidän kirjassa erityisesti siitä, miten tarinat vuosien takaisista matkakokemuksista pohjustavat oivalluksia siitä, mitä oma voima on, ja millainen sisäinen matka tarvitaan sen löytämiseen. Kaunista on se, miten kokemukset ulkoisessa todellisuudessa integroituvat sisäiseen ymmärrykseen. Tästä elämässä on kyse! Ei niin paljon siitä, mitä teemme ja koemme maailmassa, vaan siitä, mitä ymmärrämme ihmisyydestä kokemustemme jälkeen.
Kirja tuo silmiä kirvelevästi näkyviin myös sen, ettei kaunis elämä ole vain seikkailua ja suloisia sattumia, vaan siihen kuuluvat myös vaikeat ajat. Freia kuvailee kokemaansa sielun pimeää yötä, varjojensa pyyntöä tulla nähdyksi, tavalla, joka pysäyttää. Nämä ovat niitä hetkiä, joissa moni haluaisi vaihtaa elämää, tai siirtyä ainakin ajassa taakse- tai eteenpäin. Kuinka sitä saisi elämänsä pysymään kasassa, jos sielu tuntuu murenevan mustan uupumuksen alle?
Oma voima ei ole kevyttä höttöä, vaan se puristuu esiin sielun murusten kerääntyessä yhteen.
"Jollen olisi suostunut vastakkain pimeimmän pimeäni kanssa, särkymään pieniksi palasiksi sekä kuuntelemaan hätää ja kipua itsessäni, olisin jättänyt olennaisimmat askeleet omaan voimaani ottamatta. Sielun pimeä yö on pakottanut minut näyttämään rakkaalleni kaikki nurjat puoleni, piirtämään omat rajani uudelleen, olemaan epämiellyttävä, ei-mukava ihminen ja tulemaan vahvemmin kosketuksiin oman suruni, häpeäni ja raivoni kanssa.
Näitä oppiläksyjä ei opiskella yliopistoissa psykologian kirjoista, vaan ne hengitetään ihmisyyden koulussa sentti ja sekunti kerrallaan, haavoittuvaiseksi suuren elämän edessä suostuen."
(lainaus kirjasta)
Lupa olla enemmän lumoaa lukijansa huomaamaan, kuinka matka omaan voimaan kulkee – ei välttämättä Kazakstanin arojen kautta vaan – oman kehon, intuition, resilienssin, varjojen kohtaamisen ja aidolle villille luonnolleen antautumisen kautta.
Kaunis elämä on täysinäistä elämää.
♡ Oma keho on koti, josta käsin voi luoda elämäänsä sellaiseksi kuin haluaa.
♡ Intuitio kuljettaa virtaavasti eteenpäin, kun luottaa sen ääneen.
♡ Rohkeus mennä eteenpäin vaikeista tunteista huolimatta kasvattaa resilienssiä, eli luottamusta omaan selviämiseen.
♡ Varjot pudottavat syvyyteen, mutta kun sieltä nousee, on kokonainen.
♡ Ja kun lopulta voi antaa itselleen luvan olla vähemmän sitä, mikä kahlitsee sielua, saa olla enemmän oma villi, luomisvoimainen itsensä.
"Olet paljon enemmän kuin minkä kokoisen ja muotoisen olet itsestäsi leikannut," Freia kirjoittaa kirjan alkusivuilla. Lukukokemuksen jälkeen tuntuu, että tässä kirjassa on kaikki, mitä erityisesti nainen juuri tässä maailmanajassa tarvitsee.
Pehmeä, lohdullinen tarinankuljetus tuo turvaa katsoa sitä kohti, mitä on ollut vaikea nähdä. Kuinka on itse sukupolvien ketjussa suostunut jättämään voimansa kiellettyjen tunteiden pienentämäksi. Ja samalla lempeiden sanojen takaa heijastuva selviytymiskertomus näyttää, että tuo voima on yhä tallella meissä, eikä sen luokse pääseminen ole mahdotonta. Sillä, kuten Freian Kirgisiaan hänet kuin ihmeen kaupalla kuljettaneen pikkubussin ikkunassa luki:
"Kuka päättää, mikä on mahdotonta?"