Ota häpeä syliin ja tutustu autenttiseen itseesi
Tantraohjaaja Janne Passiniemi ja hyväksymisen parantava kulttuuri
Heinäkuun alussa Nopperlan tilalla Uudessakaupungissa järjestettiin 13. kertaa Natural High Healing -festarit. Tämän vuoden teemana oli Deep Roots, Full Bloom. Mielikuva syvistä juurista ja täydestä kukoistuksesta kuvastaa myös hyvin omaa tämänkertaista kokemustani festareista. Kohtasin työpajoissa ääripäitä: pohjalla tuntuvaa häpeää ja arvottomuutta sekä mahdollisuutta kasvaa autenttiseen näkyvänä olemiseen ja itsensä täyteen hyväksyntään.
Torstaina tantraohjaaja Janne Passiniemen "Häpeästä hyväksymiseen" -työpajassa harjoiteltiin omia rajoja kunnioittaen sitä, miten tulla toisen ihmisen edessä näkyväksi sen kanssa, mikä eniten hävettää. Inquiry-menetelmä toi esille sen, että meillä kaikilla on lukuisia häpeän aiheita, isompia ja pienempiä. Kun toinen ihminen antaa hiljaisesti ja hyväksyen tilaa, voi avautua tuntemaan häpeää turvallisemmin.
Perjantaina Janne piti luennon otsikolla "Autenttisuus ihmisen perusolemuksena". Sen kuluessa pohdittiin myös pariharjoituksena jatkoa lauseeseen "Jos olisin kokonaan totta…" Lauseen täydentäminen tuntui minusta yllättävän helpolta: sain nopeasti yhteyden siihen osaan itseäni, jossa toteutuu se, mistä unelmoin. Näen hänet. Hän on minun autenttinen itseni.
Pyysin Jannen jälkeenpäin haastateltavaksi tehdäkseni jutun näistä aiheista, koska ne tuntuvat todella keskeisiltä henkisen kasvun tiellä etenemisen kannalta – jotta voimme kasvaa siksi, joksi meidät on luotu.
Tantra nostaa kaiken näkyville
Janne Passiniemi ohjaa työpajoja ja retriittejä, valmentaa seksuaali- ja parisuhdeasioissa sekä toimii henkisen kasvun mentorina. Hän tekee traumainformoitua kehotyöskentelyä ja tantrisia hoitoja, kuten de-armouringia ja tantrista hierontaa. Alun perin jäsenkorjauksesta hoitamisen tielle lähdettyään Janne kouluttautui tantraohjaajaksi, koska halusi viedä työtään yhä syvemmälle ihmisen psyykkiseen, emotionaaliseen ja henkiseen puoleen.
Tantra ei liity pelkästään seksuaalisuuteen, kuten länsimaissa neotantran vaikutuksesta usein uskotaan. Tantra-sanalla on useita käännöksiä, mutta sanalla "tan" viitataan usein laajentumiseen ja "tra" taas viittaa vapautumiseen. Tantra-sana voisi käytännössä merkitä tietoisuuden rajapintojen venyttämistä entistä laajempiin mittasuhteisiin tarkoituksena kartuttaa sisäistä vapautta ja viisautta.
Kabbalisti-rabbi ja filosofi Marc Gafnilta on peräisin sanonta "nothing is off the table". Se kuvaa Jannen mukaan hyvin tantran merkitystä: kaikki se, mitä maailmassa ja minussa itsessäni on, voidaan nostaa sekä tietoisen että kokemuksellisen tarkastelun alle. Näemme usein toisten ihmisten toimivan tavoilla, jotka herättävät meissä vihaa tai myötähäpeää. Voidaksemme hyväksyä heidän toimintansa meidän on ensin ymmärrettävä, miksi he toimivat kuten toimivat. Vasta sitten voimme nähdä, että samoissa olosuhteissa saattaisimme itse toimia samoin. Voimme siis hyväksyä itsemme kaikki puolet sitä kautta, että hyväksymme sen, mitä näemme ympärillämme.
Janne ja hänen vaimonsa Maria Rosa ohjaavat ryhmiä Jatkoluokka-nimisellä tantrisella kasvumatkalla kohti kaikkien puolien kohtaamista omassa itsessään. He pitävät olennaisena prioriteettina työssään hyväksymisen kulttuurin luomista, jolla on parantava vaikutus aivan kaikkeen. Siellä ihmiset saavat kokea, miltä tuntuu tulla nähdyksi syvän häpeän kanssa ilman, että kukaan hylkää sen vuoksi. Häpeän kohtaamisen lisäksi Jatkoluokalla tuodaan näkyviin jokaisen omat lahjat ja potentiaali.
Ryhmissä syntyneitä "mantroja", joita toistellaan, ovat "ei haittaa" ja "kaikki mahtuu". Ne kuvastavat tantran henkeä: voisimmeko todella mahtua maailmaan kaikkine ominaisuuksinemme? Voisiko olla, että se ei haittaa, vaikka minussa on tämä ja tämä asia, jota olen niin kovasti hävennyt?
Häpeä on osa ihmisyyttä
Moni lähtee niin sanotulle henkiselle tielle tavoitteenaan vapautua jostakin sellaisesta, mikä rajoittaa elämistä omana itsenään. Jotta voisi olla oma itsensä, on tietysti tunnettava itsensä. Kuka on se, joka tunnistan olevani kaikkien roolieni takana?
Tuon oman itsen luokse pääseminen voi kuitenkin osoittautua vaikeammaksi kuin luulikaan. Edessä on eräs tunne, joka ei päästä meitä ohitseen helpolla: häpeä.
- Häpeällä on kauniit tarkoitusperät: se yrittää suojella meitä hylätyksi tulemiselta. Terve häpeä myös ohjaa meitä toimimaan siten, että emme vahingoita muita tai itseämme. Mutta karhunpalveluksen häpeä tekee meille silloin, jos se estää meitä heittäytymästä elämään ja toteuttamasta itseämme, sanoo Janne.
Lamaannuttavan häpeän läpi on vain mentävä askel askeleelta, altistamalla itseään sille eri tavoin.
- Tantra on tähän hyvä tapa, koska se on niin kehollista ja kokemuksellista, Janne toteaa. Siinä päästään harjoittelemaan parin tai ryhmän kanssa esimerkiksi omien rajojen vetämistä, sen pyytämistä, mitä kaipaa, sekä oman itsensä esille tuomista niin vaikeiden tunteiden, haavojen ja haasteiden, kuin myös oman ilon, nautinnon ja elinvoiman kanssa. Tantra tuo huojentavan kokemuksen siitä, että kaikki ovat hyväksyttyjä ja rakastettuja sellaisina kuin ovat – myös omine hienouksineen.
- Jatkoluokalla tehdään paljon työtä myös oman potentiaalin äärellä, omien halujen ja lahjojen omistamisen äärellä. Sisäinen kasvu ei ole pelkkää lannan lapioimista, vaan myös aarteiden löytämistä, Janne lisää.
Olennaista häpeätyöskentelyssä on ymmärtää, että tarvitsemme siihen aina toisiamme. Häpeä syntyy suhteessa toisiin ihmisiin, ja siksi myös sen kohtaaminen on tehtävä vuorovaikutuksessa.
- Jotta päästään lähemmäs itse häpeän tunnetta, on ensin päästävä ylitse häpeän häpeämisestä. Toisen ihmisen avulla voimme tavoittaa sen, että häpeäminen sinänsä on täysin luonnollista ja ymmärrettävää, osa ihmisyyttä. Jokainen häpeää jotakin, oli kyse sitten ulkoisista ominaisuuksista, käytöksestä tai sisäisemmistä asioista, sanoo Janne.
Häpeä syntyy suhteessa toisiin ihmisiin, ja siksi myös sen kohtaaminen on tehtävä vuorovaikutuksessa.
Kun ihminen pystyy olemaan häpeän kanssa kasvotusten, hän on auki siitä haavoittuvasta kohdasta itseään, joka ottaa vastaan hyväksyvän nähdyksi tulemisen. Joskus jo pelkkä hyväksyvä katse voi riittää hoitamaan haavaa, mutta monesti on tärkeää myös kuulla korjaavia sanoja uudestaan ja uudestaan. On kuitenkin syytä välttää lohduttamasta toisen tunteita piiloon tai ohittaa niitä ratkaisemalla.
Aluksi hyväksynnän vastaanottaminen voi olla vaikeaa, sillä meissä asuu myös sitkeä sisäinen häpäisijä – sisäisenä kriitikkonakin tunnettu. Häpäisijä on elämämme varrella kerännyt dataa ympäristön vihjeistä, mikä kaikki on hävettävää. Vaatii työtä vaimentaa tuon ikuisen kritiikinsylkijän ääntä. Hyväksyvässäkin ympäristössä se tomerasti vähättelee kokemusta ja kieltää uskomasta, että hyväksyntä olisi todellista. On kuitenkin hyvä päästä tässäkin lähelle ydintä: huomata sisäisen häpäisijän olemassaolo silloin, kun hyväksyvän palautteen vastaanottaminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Kuinka häpeä kohdataan kehossa?
- Häpeän kehollinen kohtaaminen lähtee siitä, että huomaa kehossaan tuntuvan epämukavuuden, joka häpeän tuntemiseen liittyy. Koska häpeä liittyy hylätyksi tulemisen pelon kautta hengissä selviytymiseen ja sosiaaliseen liittymiseen, on ymmärrettävää, että häpeä aiheuttaa kehossa stressireaktion ja aktivoi kehon puolustusmekanismeja, esimerkiksi lihasten kiristymistä, kurkun kuristusta tai pallean kiristymistä. Häpeän tunne voi myös saada ihmisen tuntemaan itsensä lamaantuneeksi ja haluttomaksi toimia. Eri ihmiset reagoivat häpeän tunteeseen hyvin eri tavoin ja siitä on vain lempeästi, askel askeleelta mentävä yhdessä läpi ja siedettävä mahdollisesti kehossakin tuntuva epämukavuuden tunne, kun antautuu tuntemaan. Tästä kaikesta tulee pikkuhiljaa helpompaa, kun huomaa, ettei siihen kuolekkaan, Janne nauraa.
Häpeätyöskentely etenee ajan kanssa harjoittelemalla kohti sisäisen todistajan vahvistamista. Se on osa meitä, kuten häpäisijä, mutta se on erillinen persoonan tasolla koetusta kivusta ja kärsimyksestä. Sitä voi kutsua myös korkeammaksi itseksi, joka havainnoi sisäisen kriitikon höpinöitä ja valitsee olla uskomatta sitä.
Korkeampi itsemme saa enemmän tilaa sitä myöten, kun tuomme turvaa pelokkaimmille osille itseämme. Niiden saadessa rauhan, paljon elinvoimaa ja havainnointikykyä vapautuu muuhun.
- Pelkopohjaisuus määrittää paljon tapaamme olla: saatamme elää tarkkaillen ja säädellen itseämme jatkuvasti, kun yritämme sovittaa itseämme sellaiseen muotoon, jossa tulemme hyväksytyksi, Janne sanoo.
Hän käyttää ilmausta "sylin kautta mäkeen" kuvaamaan sitä, miten itsetuntemustyöskentelyssä kohdataan myötätuntoisesti ja turvaa antaen niitä osia itsessämme, jotka ovat hädissään. Näin ne vähitellen irrottavat otettaan identiteetistämme, jolloin laajennumme katsomaan maailmaa korkeamman itsemme silmin.
Autenttisuus on kaiken hyväksymistä itsessä
Milloin olemme autenttisia? Silloin, kun uskallamme olla se uniikki yksilö, joksi meidät on luotu, ja joka ei ole verrattavissa kehenkään toiseen.
Jotta voi tulla autenttiseksi, on ensin selvitettävä itselleen, mitä se on. On tavoitettava totuus siitä, mikä itselle tuntuu aidosti hyvältä, mikä vetää puoleensa ja mikä taas ei. Autenttisuus kutsuu ihmistä olemaan omalle totuudelleen uskollinen.
Janne Passiniemi luonnehtii autenttisuutta tantrisesta näkökulmasta:
- Autenttisuus on kaiken itseeni kuuluvan tuntemista, tunnustamista ja sisällyttämistä kokonaisuuteen. Minun on hyväksyttävä ja integroitava aivan kaikki itsessäni, koska se on jo niin – en voi kieltää jotain sellaista mikä on jo olemassa. Jos olen mielestäni liian lyhyt, voin vain todeta, että näin asia on. Voin muuttaa vain suhteeni siihen tosiasiaan, että olen lyhyt.
- Autenttisuus on radikaalia itsensä hyväksymistä niin hyvässä kuin pahassa. Se on myös vastuunottamista siitä, että luo itse oman minuutensa, mikä vie pois uhriutumisesta.
Ei ole kyse paremmaksi tulemisesta, vaan kaiken itsessään olevan sallimisesta.
Entä sitten itsensä kehittäminen? Kuinka itsensä hyväksyminen kaikkine puolineen osuu yksiin nykyisin trendikkään itsensä kehittämisen kanssa?
Meille on tarjolla toinen toistaan tehokkaampia konsteja itsemme kehittämiseen "paremmiksi versioiksi" itsestämme. Itsensä kehittäminen ei kuitenkaan johda autenttisuuteen niin kauan, kuin sitä ei edellä itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Jos pyrkii kehittämään itseään sellaiseksi, jonka voisi helpommin hyväksyä, työskentely muuttuu ankaraksi ja rakkaudettomaksi. Haavat eivät parane pois työntämällä, vaan validoivalla katseella. Kun otat haavasi syliin ja kohtaat sen hyväksyvästi ja rakastavasti, patoutunut energia sen ympäriltä voi hälvetä. Näin se jää kyllä osaksi sinua, mutta se ei hallitse elämääsi.
Itseään ei siis kannata lähteä kehittämään ennen kuin on hyväksynyt itsensä. Ei ole kyse paremmaksi tulemisesta, vaan kaiken itsessään olevan sallimisesta.
Miten siis käytännössä voimme hyväksyä itsemme kokonaan?
- Itsensä hyväksymisen prosessissa vuorovaikutus toisten kanssa on merkittävää, Janne muistuttaa.
- Yhteys muihin ihmisiin on se, mihin synnymme, ja rakkaus itseämme kohtaan rakentuu muiden katseiden kautta. Tarvitsemme ympärillemme ihmisiä ja yhteisöjä, jotka pystyvät hyväksymään meidät sellaisina kuin olemme.
Voimme saada apua itsemme hyväksymiseen hyvistä ystävyyssuhteista, perheenjäseniltä, kumppanilta, työympäristöstä, terapiasta sekä henkisistä tai tantrisista yhteisöistä.
Itsensä tunteminen on mysteerille antautumista
Janne kertoo, että Jatkoluokalla tehdään paljon varjotyötä, jossa tuodaan näkyväksi omia haastavia puolia muille sitä mukaa, kuin se tuntuu turvalliselta.
- Nämä osat voivat olla torjuttuja, hävettyjä, häpäistyjä, traumatisoituneita tai muuten vain tiedostamattomia. Varjotyössä näitä imartelevia ja epäimarteleviakin osia saatetaan sisäisen ja ulkoisen hyväksymisen avulla takaisin sisäisen yhteyden piiriin ja näin niiden kahlitsema elämänenergia saa vapautua käyttöömme.
- Jatkoluokalla tehdään myös paljon iloisia ja nautinnollisia asioita vastapainona varjojen kaivelemiselle, hän lisää.
Janne on huomannut, että monilla on varsin kitkeriä negatiivisia uskomuksia itsestään, kuten että ei ole rakastettu tai että on täysin vääränlainen. Näiden ei voi odottaa kerralla muuttuvan, mutta altistamalla otetaan vähitellen askelia muutosta kohti. Positiivinen palaute ja esimerkki siitä, että voi tulla hyväksytyksi kaikenlaisine piirteineen, vie eteenpäin.
- Itsensä tunteminen onkin oikeastaan sitä, että päästää irti itseluodusta minäkuvasta, josta on pidellyt vuosikaudet kiinni, sanoo Janne Passiniemi.
Sekä itsensä hyväksymistä että itsensä kehittämistä edeltää itsetuntemus. Kuinka voisimme tietää, mitä meidän pitäisi itsessämme kehittää, jos emme tunne itseämme?
Itsetuntemus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäydymme siinä identiteetissä, johon olemme tottuneet. Autenttinen minuutemme aukeaa, kun luovumme hallinnasta ja annamme mahdollisuuden myös niille epämukaville asioille, joita olemme vältelleet pitääksemme turvarakenteet pystyssä.
- Itsensä tunteminen onkin oikeastaan sitä, että päästää irti itseluodusta minäkuvasta, josta on pidellyt vuosikaudet kiinni. Siinä antaudutaan mysteerille, elämälle ja Jumalalle ja lähdetään avoimesti tutkimaan omaa suhdetta erilaisiin asioihin ja olemisen tapoihin, erityisesti niihin, jotka herättävät vastustusta, Janne naurahtaa.
Tämä onnistuu parhaiten todistajan paikalta katsellessa: sieltä voi havainnoida itseään ja huudahtaa, että "Vau, mikä työmaa olenkaan!" Voi antautua ihmiseksi, altistaa itsensä kokemaan kaikenlaista uutta ja nauttia uteliaasti tästä suuresta mysteeristä.
Askeleet autenttisuuteen:
- Tutustu itseesi: mitä ovat sinun taitosi, lahjasi, varjosi, haastekohtasi ja häpeänaiheesi. Laita sisäinen turvasi etusijalle, älä pakottaudu väkisin epämukavuusalueelle. Jos haluaisit tehdä jotakin uutta toisten edessä, harjoittele sen tekemistä ensin yksin ja turvassa.
- Astu lähemmäs muita ihmisiä rehellisenä ja autenttisuuttasi vaalien. On jo askel eteenpäin, jos sinulla on vaikkapa yksi ystävä tai terapeutti, jonka edessä pystyt olemaan täysin rehellinen.
- Päästä irti hallinnantarpeesta: tiedostat, miltä osin tunnet itsesi ja miltä osin pystyt olemaan yhteydessä muihin, mutta siinä ei ole vielä kaikki, mitä sinussa on. Avaudu ei-tietämiselle ja sille mahdollisuudelle, että sinussa on myös osia, joita et vielä tunne.
Sidoksena näiden vaiheiden välillä on uskollisuus omaa subjektiivista kokemustasi ja totuuttasi kohtaan: haluat löytää itsesi, vaalia itseäsi ja elää omaa elämääsi, et kenenkään toisen. Otat vastuun omasta potentiaalistasi, eli siitä, että sinä toteudut autenttisella tavalla – elät elämää, joka on sinun näköistäsi.