Tietoisuustaidepolkuni

Kertomus siitä, kuinka Tietoisuus & Taiteen edeltäjä tietoisuustaide syntyi 

Aloitin yritystoimintani sivutoimisena marraskuussa 2022. Kutsuin yritystäni nimellä Tietoisuustaide: se oli oikeastaan suora suomennos käsitteestä mindful art, jota olin opiskellut yhdysvaltalaisen Cynthia Haukin koulutuksessa. Olin myös valmistumassa tietoisuusohjaajaksi Johanna Remes-Koposen Tietoisuusakatemiasta. Minua kiehtoi valtavasti mindful art -konseptin lähtökohta, se, että taide on meditaatiota. Ja samalla, meditaatio on taidetta. Ohjasin kehomeditaatiota läheisesti muistuttavaa jooga nidraa, johon olin hurahtanut Johannan koulutuksessa, ja jota hän kutsui rentoutumisen taiteeksi. Ohjasin myös luovia maalauspajoja, joissa pyrin johdattamaan ihmisiä luovuutensa äärelle kehotietoisuuden ja turvan tunteen löytämisen kautta.

Luovuuden vapauttaminen vaatii riittävää sisäistä turvallisuutta kokea tunteita ja katsoa sisäisiä esteitään. Jokainen on luova, se oli minulle selvää alusta saakka. En ole koskaan varsinaisesti epäillyt oman luovuuteni olemassaoloa, mutta sen esiin saaminen on vaatinut vaivaa. Usein pelko on sen suurimpana tukkeena. Pelko epäonnistumisesta, pelko häpeästä tai syyllisyydestä, pelko siitä, että tulee näkyväksi tavalla, johon ei ole valmis. Ehkäpä myös sen pelko, että luova tekeminen nostaa itsessä pintaan menneisyyden tunteita, joita ei halua kokea.

Meditaatio ja vapaa luova työskentely ruokkivat toisiaan. Kummassakin käännetään katse itseä kohti, tarkentaen koko ajan syvemmälle. Voi päästää irti mielen tason tietämisestä. Voi ottaa käyttöön aloittelijan asenteen, jonka mukaisesti asettuu meditaatioon tai tyhjän kanvaasin äärelle kuin ei olisi koskaan ennen siinä ollut. Niin kuin ei olekaan. Ei juuri siinä, sen hetkisessä harjoituksessa tai siveltimenvedossa.

Olin yläasteella ja lukiossa kuvisintoilija, wannabe-taiteilija. Opiskeluaikana keskityin kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen, jolloin kuvataidepuoli jäi jalkoihin. Kun olin äitiyslomalla toisen lapseni kanssa keväällä 2019, ja kävin läpi hankalia tunne- ja mielentiloja, maalaamisen himo hiipi esiin mieleni uumenista. Erään somessa näkemäni peikonlehteä kuvaavan maalauksen ansiosta uskaltauduin ajattelemaan, että pystyisin ehkä maalaamaan samankaltaisen itsekin.

Alkuun valitsin vesivärit, lyijy- ja värikynät, joilla tuntui turvalliselta lähteä liikkeelle. Piirsin mallista ihmisiä ja valuttelin märkää märälle. Varovaista harjoittelua, jossa toki oli mukana paremmaksi tulemisen tavoittelun maku. Halu osata.

Seuraavana vuonna menin kuvataidekoulun iltakurssille hakemaan teknistä ymmärrystä ja tietoa materiaaleista. Korona keskeytti opinnot, mutta ehdin saada sen verran itsevarmuutta, että tartuin vihdoin itsenäisesti akryylimaaleihin ja pikkuhiljaa yhä isompiin kanvaasipohjiin.

Olin maalannut vesiväreillä eräänlaista tunnepäiväkirjaa. Siinä vaikeiden tunteiden ilmaisu oli turvallista ja kieltämättä helpompaa kuin sanallisessa päiväkirjassa, jota kyllä myös pidin. Kun tartuin akryyleihin ja vein kokeilevin askelin maalailuani kohti abstraktimpaa ilmaisua, aloin huomata, ettei minun tarvitse tietää etukäteen, mitä tunnetta haluan käsitellä. Maalauspohjalle syntyvä maailma oli vailla sääntöjä, täynnä yllätyksiä. Vasta maalaamisen aikana värit ja muodot näyttivät minulle, mitä sisältäni löytyi.

Näissä prosesseissa alkoi näkyä tietoisuustaiteen ydin: kasvava turvallisuuden tunne, jonka myötä voi heittäytyä kohtaamaan sisäisen todellisuutensa taiteen pehmentävän vaikutuksen lävitse. En pelännyt tyhjää maalauspohjaa. Odotin innolla, mitä tällä kertaa. Mitkä värit? Millaiset viivat ja muodot? Mikä minussa tulee tänään näkyväksi? Näkyväksi edes itselleni.

Sanat osaavat olla timantteja, mutta kuvat ovat avarampia. Kaikkein avarin tila on meditaatio.

Itsetuntemus. Se paloi taiteentekemiseni liekkinä, kun keväällä 2022 rohkenin hakea mukaan Alkuvoimalla Turussa järjestettyyn yhteisnäyttelyyn, jonka teemana oli tietoisuus ja mielenterveys. Yhä pitemmälle itsetuntemus-teeman varaan rakensin ensimmäistä yksityisnäyttelyäni, joka pidettiin Kaarina-talossa kesäkuussa 2023, ja joka kantoi nimeä Tunne itsesi. Tuota näyttelyä varten minusta puristui ulos teoksia, jotka jossain määrin kronologisesti kuvastivat sitä matkaa, jota olin kulkenut halutessani oppia tuntemaan itseäni. Palasia tarinasta, tulkintoja menneisyyden tunteista peilattuna nyt-hetkestä käsin.

Sen jälkeen on ollut tyhjempää. Elämä järjestyi näyttelyn jälkeen niin, että minulla ei hetkeen ollut aikaa eikä paikkaa maalaamiselle. Sitten syttyi jälleen kirjoittamisen liekki, jonka päätin vihdoin ottaa pois vakan alta, ja tässä sitä nyt ollaan, tuottamassa tekstiä tietoisuudesta ja taiteesta.

Sanat osaavat olla timantteja, mutta kuvat ovat avarampia. Kaikkein avarin tila on meditaatio. Mikä tahansa näistä voi näyttää meille tien itsemme tuntemiseen ja tietoisuuden laajentamiseen.

Lisätietoa tekstin aiheista:

• Cynthia Hauk: Mindful Creative Muse
• Tietoisuusakatemia
• Alkuvoima - yhdistys ja luova kollektiivi
• Myynnissä olevia maalauksiani löydät Galleriasta