Elämysblogi

Nämä kirjoitukset ovat henkilökohtaisia elämysraporttejani siitä, kuinka kulttuurihyvinvointi ilmenee elämässäni. Kirjoitan kuvauksia siitä, mitä olen tuntenut ja kokenut konserteissa, teatterissa, näyttelyissä, elokuvissa, kaunokirjallisuuden parissa ja mikä ikinä kulttuurin piiriin kuuluukaan. Kulttuurin eri muodot ovat omiaan herättämään haltioitumisen kokemuksia, ja olen intohimoisen kiinnostunut pohtimaan, mitä ihmisessä tapahtuu kulttuurielämyksen aikana.

Ehkä jonkun olisi pitänyt varoittaa. Vaikka ei siitä olisi mitään hyötyä ollut. Totta kai olisin silti mennyt katsomaan tämän, innoissani vieläpä.

Pitkänhuiskean sellistin kävelytyyli on ylimielisen rento. Tulin sisälle ajoissa ja sain erinomaisen paikan läheltä soittajia, käytävän vierestä. Pitkänhuiskea sellisti on se, jota olen fanittanut siitä saakka, kun hän voitti merkittävän kilpailun sinä vuonna, jolloin pääsin ylioppilaaksi. Olen vuosia seuraillut häntä konsertteihin kuin mikäkin...

Esitys on kuin syli. Niin se haluaakin olla. Se on siis tehty hyvin, suunniteltu sellaiseksi, että katsojalle tulee pehmeä, syleilty olo. Äänet, valo, sumuisuus, salin lämpötila. Materiaalit, sanat, näyttelijöiden presenssi. Kaikessa lepää hyväksyvyys. Inhimillisyys, tietty yksinkertaisuus.